Taustani

Olen koko elämäni kilpaurheillut. Kun olen aloittanut tekemään jotain, huomaan vähintään vuoden sisällä, että olen perustamassa yritystä vaappujen rakentamisen ympärille tai kun aloitin jääkiekon loputta painojen nostelun. Niin siinäkin vuoden harrastuksen jälkeen kisakuviot olivat mielessä.

Painojen nostelu loppui olkapäävamman uusiutumiseen. Kuntoutuksen aikana vaimoni ehdotti yhteisen harrastuksen aloittamista. Olin hölmistynyt miten en ollut aiemmin tajunnut, että jo lapsuudesta tuttu maastopyöräily sopisi itselle. Pidän vauhdista.

Parin vuoden aikani olin hankkinut lihasta ja tuhonnut jääkiekossa hankitun kestävyyden. Alussa vaimon maastopyörällä ja hiihtäen 2014 vuonna kestävyysurheilu-urani starttasi. Vuonna 2015 olinkin jo ensimmäisessä Mtb-enduro kisassa. Laji valinta ei osunut kohdilleen jatkuvien loukkaantumisten vuoksi. 2016 vuodella hankin xc-maastopyörän sekä maantiepyörän.

Kauden aikana laihduin noin 10kg, sekä tulokset nousivat kovasti. Ajoin mm. 216km Pirkan pyöräilyyn 36km/h ryhmässä vetoringissä. Syksyllä tuli ongelmat ja palautuminen oli huonoa, sekä reisien puutuneisuus vaivasi, eikä yöunissakaan ollut kehumista. Joulun tienoilla jo 3-4kk kestäneen treeni kevennyksen sekä lääkärirumban jälkeen epäiltiin mygoplasmaa, koska sen vasteaineet olivat korkealla. 2017 kevät meni todella kevyesti liikkuen, ilman edistymistä olotilansuhteen. Syksyllä siirryin urheilulääkärille hoitoon ja minulla epäiltiin astmaa ja sainkin siihen lääkityksen. Joka helpotti hieman, mutta silti esim. 2017 marraskuussa rukalla suksilla loivia nousuja kivutessa 140 sykkeelle reidet jumittavat jatkuvasti. Tuntui että hermotus meni tukkoon ja niiden käskyttäminen ei toiminut.

2018 kesäkuussa vihdoin sairaus paketti oli kassassa. Uni ongelmat oli hallussa, jotka oli aiheutunut refluksista, sekä astman puutteellisesta hoidosta. Sain lääkityksen refluksiin, sekä astmaan uudet lääkkeet ja reisien puutuminen vähitellen poistui. Puolentoista vuoden sairastelu oli vihdoin ohitse. Hyvän ja kokonaisvaltaisesti hoitavan lääkärin tärkeys oli suuri. Itse omia tuntemuksia velloessa on vaikea suunnistaa oikeaan suuntaan.

Harjoittelua nostin 6h viikossa vuoden vaihteen 10h viikkotunteihin. Harjoittelu tarttui muutaman vuoden jälkeen. Vitsi että on hieno tunne, kun menee eteenpäin. Osallistuin muutamaa Cyclocross kisaan, jotka nostivat uskoa tekemiseen. Raparossi kisat Tampereella tarjosivat loistavat matalan kynnyksen mahdollisuudet testata kuntoa.

Keväällä 2019 panostin pyöräilyyn järjestelmällisesti. Pitkän sairastelun aikana Joe Frielin ja Martikaisen kirjat ahmittiin lävitse. Sain ehjän kahden kuukauden PK-treenijakson, jossa volyymi oli 10-15h välillä per viikko. Sisältäen yhden tempo treenin sekä joka toinen viikko zwift kisan tai muun kovan treenin. Puolen vuoden aikana ftp:ni (mitattu samoilla laitteilla 20min testin avulla) nousi 245->311W.

Otin lisenssin ja osallistuin ensimmmäinen kategoria 2:sen maantie kilpailuun. Rosendahl GP oli ensimmäinen kilpailuni, josta tuloksena oli 10 sija. Olin yllättänyt että 84kiloisena pärjäsin mäkisellä radalla noin hyvin. Tästä innostuneena tavoittelen ylikunnosta huippukuntoa pyöräilyssä.